Vertaisopitaan eli etsitään erityisen hyvää yhdessä

Vertaisoppiminen ei aina ole ihan helppoa vaikka sitä pidetäänkin erityisesti aikuisten oppimisessa yhtenä merkkittävimpänä oppimisen muotona. Esimerkiksi mentorointi on koettu yhdeksi parhaimmaksi oppimisen tavaksi ja entistä enemmän ovat yleistyneet vertaismentoroinnin menetelmät.

Sosiaalisen pääoman kasvattamista

Vertaisoppimisen lähtökohtana on nimenomaan tasavertaisuus, etsitään erityisen hyvää yhdessä. Oleellista on yhteistyö, yhdessä kehittämien ja asioiden selvittäminen yhdessä, niin että voidaan yhdessä tehdä asiat paremmin ja kartuttaa sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma (Tapani, 2009, 23-30) sisältää yhteiset normit, jaetut arvot, verkostot, merkitykselliset suhteet ja myös luottamuksen. Pääoman avulla edistetään yhdessä hyväksi määriteltyjä asioita ja sosiaalisella pääomalla näyttää olevan yhteys oppilaitoksenkin toiminnan tehokkuuteen, työhyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Sosiaalista pääomaa rakennettaessa yhdessä toimiminen, suhteiden luominen ja luotujen suhteiden toimivina pitäminen auttavat sekä yksilöä että organisaatiota saavuttamana itselleen merkittäviä asioita. Ja tasavertaisessa vuorovaikutuksessa kukaan ei ole vain antavassa tai ottavassa roolissa vaan kaikki ovat hyötyjiä.

Omia vertaisoppimisen kokemuksia

Merkittävää vertaisoppimisessa ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa on rajapinnoilla työskentely eli erilaisten kollegojen kanssa tiedon rakentaminen. Näin joudumme myös kohtaaman erilaiset tunteet. Joudun oman mukavuusrajani äärille, kun joudun jakamaan tuntemuksiani muiden kanssa. Ja aina en edes tunne vertaisia ennestään tai joskus tunnen liiankin hyvin - ja hänenkö kanssaan pitäisi oppia?

Miettiessäni omia oppimiskokemuksia, parhaita hetkiä ovat olleet ne, joissa todellakin olen ihan lähimpien työkaverien kanssa joutunut haastavien asioiden äärelle ja olen joutunut vastakkain omien ennakkoluulojeni ja pinttyneiden käsitysteni kanssa. Toinen hyvä oppimiskokemus liittyy oman mukavuusalueeni rajapinnoilla toimimiseen. On pakko tehdä joku uusia asia, mutta en oikein osaa ja jotenkin on selvittävä, ei auta muuta kuin pyytää kollegalta apua. Ulkopuoliseen verkostoon en tässä asiassa voi tukeutua, kun tehtävä liittyy niin tiiviisti oman organisaation sisältöihin. On siis pakko tunnustaa oma osaamattomuus – mutta upeinta on huomata se, että ei kollega pidäkään minua tyhmänä vaan on onnellinen, kun tulin kysymään apua, keskusteleman asiasta ja hänkin samalla oppi uusia asioita. Keskustelu eri tasolla olevien osaajien kanssa avaa aina uusia ulottuvuuksia omaankin asiantuntija-alueeseen. Tunnustamalla, että en osaa asiaa ja pyytämällä apua, pääsen itse paljon nopeammin asioissa eteenpäin ja samalla omilla kysymyksilläni voin tukea myös kollegaani asiantuntijuuden kehittämisessä.

Suosittelen lämpimästi heittäytymistä vertaisoppimiseen. Tämäkin blogijuttu syntyi vain siksi, että uskalsin Merjan kanssa lähteä tätä asiaa pohtimaan - tulos on enemmän kuin 1 + 1 - ainakin meidän kahden kannalta ;-)

Tapani, A. 2009. "Onko yhteisöllisyydellä väliä?" : identiteettiprosessi ja sosiaalinen pääoma epävarmuuden sietämisen merkityksellisinä elementteinä. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos http://hdl.handle.net/10138/23518. Haettu 21.2.2012.

Leena Vainio
Tutkimuspäällikkö, HAMK

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettajat kertovat kehitystehtävästään: Kokemuksia Eliademyn käyttöönotosta

Pieni tarkistuslista opetuksen tvt-suunnitteluun

Kielen opettajalle muutama vinkki...