Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot
Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.
Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)
Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.
Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.
Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.
3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!
Kommentit
Lähetä kommentti