Open Päivitys

Vertaisopitaan eli etsitään erityisen hyvää yhdessä

2012-02-23T08:39:00.005+02:00

Vertaisoppiminen ei aina ole ihan helppoa vaikka sitä pidetäänkin erityisesti aikuisten oppimisessa yhtenä merkkittävimpänä oppimisen muotona. Esimerkiksi mentorointi on koettu yhdeksi parhaimmaksi oppimisen tavaksi ja entistä enemmän ovat yleistyneet vertaismentoroinnin menetelmät.

Sosiaalisen pääoman kasvattamista

Vertaisoppimisen lähtökohtana on nimenomaan tasavertaisuus, etsitään erityisen hyvää yhdessä. Oleellista on yhteistyö, yhdessä kehittämien ja asioiden selvittäminen yhdessä, niin että voidaan yhdessä tehdä asiat paremmin ja kartuttaa sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma (Tapani, 2009, 23-30) sisältää yhteiset normit, jaetut arvot, verkostot, merkitykselliset suhteet ja myös luottamuksen. Pääoman avulla edistetään yhdessä hyväksi määriteltyjä asioita ja sosiaalisella pääomalla näyttää olevan yhteys oppilaitoksenkin toiminnan tehokkuuteen, työhyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Sosiaalista pääomaa rakennettaessa yhdessä toimiminen, suhteiden luominen ja luotujen suhteiden toimivina pitäminen auttavat sekä yksilöä että organisaatiota saavuttamana itselleen merkittäviä asioita. Ja tasavertaisessa vuorovaikutuksessa kukaan ei ole vain antavassa tai ottavassa roolissa vaan kaikki ovat hyötyjiä.

Omia vertaisoppimisen kokemuksia

Merkittävää vertaisoppimisessa ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa on rajapinnoilla työskentely eli erilaisten kollegojen kanssa tiedon rakentaminen. Näin joudumme myös kohtaaman erilaiset tunteet. Joudun oman mukavuusrajani äärille, kun joudun jakamaan tuntemuksiani muiden kanssa. Ja aina en edes tunne vertaisia ennestään tai joskus tunnen liiankin hyvin - ja hänenkö kanssaan pitäisi oppia?

Miettiessäni omia oppimiskokemuksia, parhaita hetkiä ovat olleet ne, joissa todellakin olen ihan lähimpien työkaverien kanssa joutunut haastavien asioiden äärelle ja olen joutunut vastakkain omien ennakkoluulojeni ja pinttyneiden käsitysteni kanssa. Toinen hyvä oppimiskokemus liittyy oman mukavuusalueeni rajapinnoilla toimimiseen. On pakko tehdä joku uusia asia, mutta en oikein osaa ja jotenkin on selvittävä, ei auta muuta kuin pyytää kollegalta apua. Ulkopuoliseen verkostoon en tässä asiassa voi tukeutua, kun tehtävä liittyy niin tiiviisti oman organisaation sisältöihin. On siis pakko tunnustaa oma osaamattomuus – mutta upeinta on huomata se, että ei kollega pidäkään minua tyhmänä vaan on onnellinen, kun tulin kysymään apua, keskusteleman asiasta ja hänkin samalla oppi uusia asioita. Keskustelu eri tasolla olevien osaajien kanssa avaa aina uusia ulottuvuuksia omaankin asiantuntija-alueeseen. Tunnustamalla, että en osaa asiaa ja pyytämällä apua, pääsen itse paljon nopeammin asioissa eteenpäin ja samalla omilla kysymyksilläni voin tukea myös kollegaani asiantuntijuuden kehittämisessä.

Suosittelen lämpimästi heittäytymistä vertaisoppimiseen. Tämäkin blogijuttu syntyi vain siksi, että uskalsin Merjan kanssa lähteä tätä asiaa pohtimaan - tulos on enemmän kuin 1 + 1 - ainakin meidän kahden kannalta ;-)

Tapani, A. 2009. "Onko yhteisöllisyydellä väliä?" : identiteettiprosessi ja sosiaalinen pääoma epävarmuuden sietämisen merkityksellisinä elementteinä. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos http://hdl.handle.net/10138/23518. Haettu 21.2.2012.

Leena Vainio
Tutkimuspäällikkö, HAMK

Oppimisprosessin suunnittelun ensiaskelia

2012-02-01T22:00:00.001+02:00

Oppimisprosessiin kuuluu paljon osatekijöitä. Kun mukaan liitetään interaktiivista teknologiaa, teknologian käyttöönoton alkuvaiheissa teknologia sinällään saattaa kaapata huomion. Näin välillä tuntuu, kun välinelähtöisesti kuvaillaan oppimisen uusimpia keksintöjä. Pitkään on jo puhuttu sulautuvasta opetuksesta. Teknologiat sulautuvat taustalle ja ovat apuvälineinä.

Vuorovaikutteisen teknologian roolia ei toisaalta myöskään kannata vähätellä. Se ei ole sama asia kuin piirtoheitin tai vihko ja kynä sillä mukana on tuo vuorovaikutteisuus ja sen myötä avoimet väylät. Oppimisen tila aukeaa sinne, missä oppija liikkuu ja verkon välityksellä myös sinne, missä oppija ei koskaan pääse fyysisesti liikkumaan.

Oppimisprosessin aikajana (klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi).

Oppimisprosessi hajoaa hyvin helposti, jos sitä ei suunnitella ja muotoilla. Teknologian opetuskäytössä ennakoiva suunnittelutyö nousee aiempaa suurempaan rooliin. Välittömässä vuorovaikutuksessa suunnittelu ja muotoilu voi tapahtua lennossa ja kokenut pedagogi tekee sitä huomaamattaan.

Olen laatinut suunnittelun eväiksi virikeaineiston. Aineisto löytyy pelkkänä ppt-esityksenä tai 11 minuutin mittaisena YouTube-videona, jossa selitän asioita. Kiitoksia Facebook-kommenteista, jotka rikastivat tätä aineistoa. Esittelin ensimmäisen versioni ja sain palautetta. Palautteen perusteella muokkasin esitystäni. Jos tämän jälkeen saan palautetta, seuraava versio on jälleen kehittyneempi. Käytän omaan oppimiseeni avoimia nettiverkostoja.

Kyytiä copy-paste -opiskelulle!

2012-01-30T22:52:00.000+02:00

Hämeenkyrön Open Päivitys on edennyt opetustoteutusten suunnitteluun. Päivään mahtuu rajallinen määrä asiaa. Osa kannattaa jakaa tarpeen mukaan tutustuttavaksi. Täydentelin vanhaa koostettani oppimistehtävämuotoiluista, joilla voidaan välttää netistä kopioidut vastaukset. Esitys on avattu niin, että sitä voivat myös vierailijat täydentää, joten lisää oma vinkkisi letkaan.

Arvioinnin haastavuus ja palkitsevuus

2012-01-27T13:27:00.006+02:00

Open Päivitys -täydennyskoulutuksissa toteutetaan monipuolista arviointia aina suunnittelusta koulutusten päättymiseen saakka kolmella eri tasolla: koulutusprosessin seuranta ja arviointi, pedagogisen osaamisen lähtötasokartoitus sekä vertaisoppimisen arviointi. Tällä jatkuvalla seurannalla ja arvioinnilla varmistetaan joustava ja jatkuva toteutusten mukauttaminen esimerkiksi kohderyhmän, lähtötasojen tai kouluttajien vaihtuessa.

Arvioinnin tekemiseen osallistuu kolme hanketoimijaa: HCI Productions, Hämeen ammattikorkeakoulu ja TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus. Oma roolini on TIEKEn kautta tehtävä koulutusprosessin seuranta ja arviointi sekä lähtötasokartoitusten analysointi ryhmäkohtaisesti.

Arvioinnin onnistuminen edellyttää kaikkien aktiivisuutta

Arviointiprosessin toteutumisen ja onnistumisen edellytyksenä on kaikkien prosessissa mukana olevien sitoutuminen tiedon jakamiseen, arvioijan osallistumiseen lähi- ja etäjaksoille sekä suunnitelmien ja mallien mukauttamiseen tilannekohtaisesti.

Osallistujien osalta tämä tarkoittaa OmaProfiiliin vastaamista, koulutuksen aikana tehtäviin kyselyihin vastaamista, omaa aktiivisuutta palautteen antamiseksi tarvittaessa ja koulutuksen päätösarviointiin vastaamista. Näiden lisäksi pitäisi vielä antaa rahoittajaa varten tilastoihin kerättävää perustietoa. Siis paljon tehtävää! Kiire varmasti painaa meistä jokaisella, mutta pienenkin palautteen antaminen on tärkeää! Koulutuksen kehittämiseksi jokainen ruusu, risu, kehittämisehdotus ja toteamus on tervetullut, joten kenenkään ei pidä epäröidä kommentoida ja kysyä.

Jos ryhmän koko on vaikkapa 15 opettajaa mutta palautetta antaa vain yhdeksän, niin tulkitsemmeko loput täysin tyytyväisiksi? Emme taida, vaan jäämme pohtimaan, olemmeko epäonnistuneet avoimuuden ja yhdessä tekemisen merkityksen korostamisessa Open Päivitys -koulutuksissa. Mietimme olemmeko tehneet itsestämme ryhmän yläpuolella olevia tietäjiä, joita onkin vaikea lähestyä. Toivottavasti emme!

Me kouluttajat otamme positiivisella asenteella ottaa vastaan kaikki palautteet, tutustumme OmaProfiilien tuloksiin sekä kehitämme omaa toimintaamme ja koulutuskokonaisuuksia jatkuvasti. Vain yhdessä tekemällä saamme näistä koulutuksista Suomen parhaita, jokaiselle osallistujalle ja kouluttajalle uusia elämyksiä ja oppimiskokemuksia tuottavia menestystarinoita.

Tähän mennessä olemme saaneet hyvin palautetta - niin ruusuja kuin kehittämisen kohteitakin. Näiden avulla meidän on kaikkien yhdessä helppo jatkaa. Palautteisiin reagoidaan päivittämällä lähipäivien tai etäjakson suunnitelmia, muokkaamalla tehtäviä, olemalla henkilökohtaisesti yhteydessä osallistujiin sekä muilla mahdollisilla luovilla ratkaisuilla.

Palaute-esimerkkejä: kaaoksesta onnistumisiin

Tämä koulutus on ollut oikealle oppilasainekselle soveltuvaa ja käytäntöön siirrettävissä olevaa.
Ensimmäisen päivän tiukka ohjelma meinasi hengästyttää - mutta selvittiinhän siitä, hyvinkin.
Käytännön case-esimerkit ja harjoitteet ovat hyviä.
Hurja määrä käsitteitä, joiden merkitystä ei ainakaan vielä ymmärrä.
Vaikea kysyä, jos ei tiedä mitä kysyisi.
Innostavat opettajat luovat positiivisuuden ilmapiirin.
Iso ryhmäkoko aiheuttaa haasteita - vierihoitoon ei jää aikaa, omakaan aika ei tunnu riittävän.
Jakautuminen pienryhmiin helpotti ryhmäkoosta aiheutuvia paineita ja saimme vielä paremmin vastinetta omille toiveille.
Laiska ei opi, ahkerana täytyy olla.

Ollaan siis yhdessä aktiivisia ja ahkeria, luotetaan toisiimme ja tehdään Open Päivitys -koulutuksista niitä Suomen parhaita!

Vertaisen useat roolit

2012-01-20T15:18:00.001+02:00

Tanskasen Jarmo kirjoitti aikaisemmin tässä blogissa vertaistuottamisesta ja yhdessä toimimisesta. Aina ei kuitenkaan ole selvää mitä vertaiset oikein tekevät ja miten se vaikuttaa prosessin tai lopputuotoksen laatuun. HCI Productions Oy oli mukana eurooppalaisessa CONCEDE-hankkeessa, jossa tutkittiin pilottien avulla vertaistyöskentelyn laadullisia vaikutuksia vertaistuotettuihin aineistoihin.

Laadussa on kaksi puolta, jotka tukevat toisiaan, sekä funktionaalinen että tekninen laatu. Funktionaalisella laadulla tarkoitetaan pedagogiseen toimintaan ja itse sisältöön vaikuttavia laadullisia asioita, kuten oppimisprosessin jouhevuutta ja aineiston paikkaansa pitävyyttä. Tekninen laatu muodostuu yksinkertaisista asioista, jotka liittyvät mm käytettävyyteen, palvelun saavutettavuuteen, ohjeistukseen, linkkien toimivuuteen jne.

Open Päivityksessä vertaiset auttavat kollegoitaan arjen kinkkisissä tilanteissa, erityisesti kun halutaan ottaa tieto- ja viestintätekniikkaa osaksi opetusta. Vaikka (laajasti ottaen) me kaikki olemme toistemme vertaisia, Open Päivityksen vertaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on halua ja kykyä auttaa muita. Apu voi olla tilapäistä, esim. tekniikan kanssa tulee jokin häiriö ja pienellä vilkaisulla voi auttaa kaverin eteenpäin, mutta vertaisella voi olla myös laajempaa tukea tarjottavanaan. Yhdessä voidaan rakentaa esimerkiksi kokonaisia aineistokokonaisuuksia, testata uusia ohjelmia ja opettaa niitä muille tai jopa olla mukana kehittämässä koulun toimintaympäristöä vastaamaan paremmin uudenlaisia opetusmenetelmiä. Tärkeintä on kuitenkin olla siten läsnä, että muut voivat vetäistä hihasta, kun ongelma tulee esiin. Ja asenne on sellainen, ettei kukaan tunne itseään tyhmäksi pyytäessään apua.

Jarmo listasi jonkin verran vertaisin piirteitä, mutta tässä minusta tärkeintä on asenne auttaa, tukea, antaa palautetta ja vastaanottaa palautetta. Hauska sanamuunnos oli mielestäni Mikko Aallon kirjan otsikossa ”Parjaavasta kolautteesta korjaavaan palautteeseen”, joka kuvaa minusta hyvin työyhteisöissä vallalla olevaa palautteenantotapaa. Korjaava palaute tukee huomattavasti ”tuottoisammin” osaamisen kehittämistä (erityisesti asiantuntijayhteisössä) kuin välillä inhottavaksikin tulkittava raaka palaute.

Laadun näkökulmasta vertaiset vaikuttavat tuotettujen aineistojen laatuun erilaisin arviointimenetelmin. CONCEDE-hankkeessa nähtiin korkeakouluopiskelijoiden tuottaman aineiston laadun muodostuvan kolmiosaisessa laatupyramidissä. Sen perustasoa edustavat opiskelijat, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja arvioivat aineistoa vertaisarvioinnilla ja itsearvioinnilla itse määrittämiinsä laatukriteereihin. Toisella askelmalla arviointia tekevät opiskelijoiden kanssa yhdessä alan ammattilaiset ja opettajat. Pyramidin huipulla dialogia käydään opiskelijoiden, aihealueen ammattilaisten ja esim. yliopiston omien laadunvarmistajien kanssa. Lisätietoja löytyy CONCEDE-hankkeen sivuilta ja lyhennelmä oppijoiden tuottaman aineiston laadun työkaluista ja menetelmisä julkaistaan tammikuun aikana.

Klikkauksen päässä Australia – notkeat opeverkostot

2012-01-17T19:16:00.001+02:00

Jos nyt tällä kellonlyömällä mieleesi tulisi vierailla jossakin edistyksellisessä australialaisessa koulussa 14 hengen delegaatiolla, miten pitkään arvioit, että vierailukohteen löytämiseen kuluisi aikaa?

Tänään klo 11:15 Suomen aikaa Anne Knoch (kehitysjohtaja) Australiasta lähetti minulle sähköpostia, että ovat tulossa Turkuun 22.-24.2. OECD/CELE -konferenssiin ja haluaisivat ennen sitä tutustua johonkin suomalaiseen innovatiiviseen kouluun ja opetuksen kehittämiseen käytännössä. Sen verran olivat jo tilanteen tasalla, että tiesivät talvilomamme. Annen koulun tiimi oli käynyt meillä Kotkan aikuislukiossa kevättalvella 2005.

Silloin heidän rehtorinsa Stephen Harris löysi vierailukohteita Opetushallituksen kautta ja monen mutkan kautta meidän koulumme. Perustin juttua varten pienen vierailusivun, josta nyt on helppo hihitellen kaivaa muistoja. Vaikka vierailu kesti vain iltapäivän, tapaamisen järjestäminen ja koulumme naisjoukkueen emännöintitaktiikka jätti ilmeisesti paikan ja nimet kävijäin mieleen. Sain pari vuotta sitten akateemista apua Harrisilta sähköpostipyynnöllä; lähetti väitöskirjansa ja muutamia muita virtuaaliaarteita. Ei mikään vähäinen tyyppi, huomasin tänään, että vuoden 2011 rehtori Australiassa. (Eikös Suomessakin voisi olla tällaisia tunnustuspalkintoja opetuksen kehittäjille?)

Harris oli siis kaimalleni vinkannut, että huuda Suomesta apuun Anne. En ole enää lukiossa töissä, mutta laitoin heti verkot veteen (toki kerroin myös vanhan kouluni yhteystiedot). Tvt-opetuksessa FB-ryhmä oli yksi verkostoista, jonne vieheen kiidätin. Ei aikaakaan, kun juuri sieltä PAOK-hankkeen Matleena Laakso huusi hep, welcome tänne. Aikaa meni tunti. Sen jälkeen sovittiin yhteyshenkilöt ja vaihdettiin yhteystietoja. Ta-daa! Ja varmasti virittelemme vielä muutakin mukavaa aussien varalle kotimaisten opeverkostojen kanssa. Omaa verkkosukkulointiaikaani työpäivästä kului kuvattuun reipas 10 minuuttia.

Muistan vuoden 2005 vierailulta keskustelut – sen asenteen, joka vierailijoilla oli. He olivat kiertäneet Euroopan laitoja, Islanti, Englanti, Suomi ja suuntana Keski-Eurooppa. Heidän avoin, ystävällinen ja utelias innostuneisuutensa, johon liittyi huolellinen kotitöiden tekeminen, jätti minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan vedin ensimmäisiä tvt-kehittämishankkeitani ja olin juuri aloittanut blogin opetuskäytön. Vierailijoilta kuulimme uudesta ihmeestä: kosketustauluista (eBeam). He pohtivat teknologian ja pedagogiikan suhdetta. Heidän lähestymisensä meidän juttuihimme oli arvostava. Me olimme vähän ällikällä, että miten nämä meidän normi-etäopetuksen normi-juttumme voivat kiinnostaa jotain toisella puolella palloa.

Kansainvälisyys ei ole mikään seiväshyppyä tai 110-metrin-aitoja. Se on kuin naapurin kanssa tuttavustuminen. Ohimennen, kädenojennus ja hei, mites teillä, meillä näin. Polku ihmisen luota toisen luo. Rihmasto kaverilta kaverille ja siitä se kasvaa.

3i: ideoita, innostusta ja innovaatioita oppimismaailmaan. Turha kyhjöttää kyynärpäät tanassa omassa nurkassa miettimässä, mitä muut musta ajattelevat ja ettemmiä mittään. Verkostoituminen voi yllättää iloisesti. Eikä sen tarvitse olla mitään mutkikasta. Kurkkaa ja rohkene osallistua: Opeverkostot-wiki. Jos tekninen kynnys hannaa, Open Päivitys auttaa!

Vertaistuottamisen piirteitä

2012-01-06T17:57:00.004+02:00

Pidin pienen puheen vertaistuottamisesta Hämeenkyrön ryhmässä. Tehdessäni kuvaa puheen tueksi vertaistuottamisesta jäsentyi vertaistuottaminen paremmin omaankin mieleen. Paras tapahan oppia asioita on opettaa niitä muille.

Ryhmän osallistujilta kysyessäni mitä tarkoittaa vertainen sain monta vastausta. Ensimmäinen oli tasa-arvoinen, muita määrittelyä olivat mm. samanikäinen ja samanlainen. Mietin itse jo aikaisemmin, että vertainen onkin hankala määritellä vertaistuottamisen kontekstissa. Ajatellaan vaikkapa wikipediaa ja siellä olevia artikkeleja. Mistä tiedät millaisia ihmisiä siellä on ollut tuottamassa jotakin satunnaisesti valittua artikkelia. Tunnusten perusteella ei voi sanoa mitään ja jos profiilissa ei ole kuvausta, kirjoittaja henkilönä jää piiloon. Ainoa mitä voi sanoa on se, että henkilöllä on ollut kiinnostus ja motiivi kirjoittaa tai tuottaa artikkeliin jotakin. Vaikka hän olisi vain editoinut pilkkuja kuntoon, on hänellä siihen jokin syy. Onko siis niin, että vertaistuottajia ovat ne, joilla on kiinnostus samaan asiaan ja he tekevät jonkun tuotoksen kiinnostuksensa motivoimana. Onko myös pilkunviilaja samalla tavoin vertaistuottaja muiden kanssa?

Tuottaminen on helpommin miellettävissä, mutta verbi "tuottaa" vaatii pohdinnan tuottamisen tavoista. Itse kirjoitin sanan tuotantoprosessi, joka muotoutuu tekemisen ja tekijöidensä mukaan. Vertaistuottamisessa prosessia ei ole etukäteen juurikaan sovittu, vaan sitä määrittää ehkäpä eniten välineet. Varsinkin, jos ajatellaan, että tuotos on yhdessä tehty wikisivu. Wikisivu on verkossa, joten tietsikka tai vastaava ja nettiyhteys tarvitaan. Wikisivua ei kirjoiteta lyijykynällä. Vertaistuottaminen sanana on yleistynyt, koska sosiaalisen toiminta ja sosiaalinen media ilmiönä kasvaa. Jokatapauksessa vertaistuottaminen on yhteisöllinen ja yhteistoimintaa vaativa tapa tehdä asioita. Onko muuten ryhmätyö vertaistuottamista? Oppijat tekevät ryhmätöitä erilaisissa oppimisympäristöissä. Onko se vertaistuottamista ja ovatko oppijat silloin vertaistuottajia? Sillä hetkellä ja siinä kontekstissa? Voiko opettaja olla vertaistuottaja oppijoiden kanssa samalla hetkellä ja samassa aiheessa?

Mielestäni vertaistuottaminen ja vertaiset (kuka on kenenkin vertainen siis) on hetkestä, aiheesta ja välineestä kiinni. Sitä eivät määrittele ikä, rotu, oppineisuus, koulutus, tai mikään muukaan vastaava. Se mikä eniten ratkaisee tuotoksen onnistumisen on kaikkien kiinnostus aiheeseen ja itse työhön osallistuminen.

Kalvossa on vapaasti muotoiltu lausahdus vertaistuottamisesta. Lähteenä eniten engl.kielinen wikipedia.

CC-BY-SA, Jarmo Tanskanen, 2012

OmaProfiililla tilanteen tasalle

2012-01-02T14:26:00.000+02:00

Open Päivityksen tueksi kehitettiin opettajien osaamiskartoitus ”OmaProfiili”, joka selkeyttää täydennyskoulutukseen osallistuvalle opettajalle mikä hänen todellinen tekninen osaamisensa on ja toisaalta selvittää vastaajan omaa opetuksellista lähestymistapaa ja motivaatiota verkon käyttöön osana opetusta.

Usein osaamistasoja mitataan asteikolla 1-4, mikä aiheuttaa hankaluuden oman osaamisen määrittämiselle. Mitä oikein pitää osata, jotta olisi nelostasolla? Useinhan sitä ajatellaan, että osaamiskartoituksessa pitäisi päästä mahdollisimman korkealle osaamisen tasolle, jotta työnantaja pitäisi työntekijää riittävän hyvänä osaajana. OmaProfiilin tarkoitus on kuitenkin tuoda esiin myös se, ettei kaikkien tarvitse olla kehittäjiä, mutta olisi hyvä, jos useimmista kokonaisuuksista löytyisi kouluttajatasolla oleva henkilö tai ainakin yhteisesti tiedettäisiin mistä kouluttava vertainen löytyy tarpeen tullen. Tunnen - käytän – koulutan - kehitän -asteikko on osaamisen pyramidi, jonka rakenteen mukaisesti kaikkien pitäisi päästä ensimmäiselle ymmärtämisen rappuselle. Open Päivityksen myötä useampi nousee käyttäjäksi ja kouluttajaksi, jotka ymmärtävät ja osaavat käyttää TVT:tä ja sosiaalista mediaa opetuksellisesti järkevästi omassa työssään.

Kysymyspatteriston kehittäminen aloitettiin vertailemalla käytössä olevia ope.fi-taitotasoja (sekä valmisteilla olevia uusia ope.fi-taitotasoja) ja verkosta löytyviä valikoituja muita opettajien osaamismatriiseja tulevaisuuden koulun osaamisiin sekä erilaisiin kansainvälisiin tutkimuksiin ja raportteihin verkko-opettamisesta ja verkossa toimimisesta. Rinnastimme mallinnuksessa opettajien työn asiantuntijatyömalliin, jonka perusajatuksena on asiantuntijoista muodostunut osaajayhteisö, jossa jokainen tuntee jonkin kokonaisuuden erityisen hyvin, ja tästä yhteistyöstä muodostuu tarvittava ja toimiva osaamiskokonaisuus.

Kysymyspatteristoon lisättiin adjektiivikysymykset ”millainen minä olen opetustyössäni” ja ” millainen minä olen toimiessani työyhteisössäni” sekä visiokysymykset ”kuinka paljon minä perustan opetustani kirjaopetukselle vai verkko-opetukselle” ja” mikä on koulun yleinen näkemys aiheesta”. Näiden kysymysten avulla haluttiin koulutukseen osallistuvan opettajan miettivän omaa toimintaansa – onko koulutuksessa tarjolla olevalle uuden oppimiselle mahdollisuuksia ja motivaatiota.

Uuden toimintatavan oppiminen ja käytäntöön vieminen kohtaa työyhteisössä usein muutosvastarintaa ja ahditustakin. Riittävä motivaation taso ja toisaalta tiedostettu osaamisen tason kehittyminen auttavat näiden ongelmien yli ja kannustavat jatkamaan, vaikka jossain välissä tekisikin mieli pistää hanskat naulaan. ”OmaProfiili” tehdään ennen Open Päivitys -koulutuksen alkua ja koulutuksen lopuksi. Ensimmäiset pilotit ovat nyt käynnissä ja ensimmäiset profiilit valmiina. Vastaanotto kartoitukselle on ollut hyvä, mutta kehittämistä jatketaan edelleen ja ”OmaProfiilista” kehitetään perustyökalu, jota opettajat voivat käyttää osana oman osaamisensa kehittämisen suunnittelua ja seurantaa.

Tampereen Yliopistossa on tällä hetkellä menossa projekti, jossa määritetään mittaristoa ja luodaan vastaavanlaista työvälinettä opettajien ICT-taitojen kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen. Teemme TRIM:in tutkijoiden kanssa yhteistyötä. Sovitamme ja integroimme toimintaa. Suomen kokoisessa maassa pieni kilpailu nostaa laatua, mutta yhteistyö voi nostaa sitä vielä enemmän.

Seuraavassa muutama resurssilinkki ”OmaProfiilin” takana

OKM:n tuorein taitotasotyön kooste http://opefi.wikispaces.com/
ope.web: http://fi.wikibooks.org/wiki/Ope.web#Ope.web-taitotasot
Silanderin ja kumppaneiden mallit http://osuke.meke.wikispaces.net/
http://www.unesco.org/new/en/unesco/themes/icts/
http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002134/213475e.pdf
http://ktl.jyu.fi/img/portal/19717/D094_netti.pdf ja lopullinen versio http://ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/luettelo/2011/d102
https://wiki.helsinki.fi/download/attachments/35241728/TVTvaliraporttiFinal290110b.pdf
http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/313/TVT_opetuskayton_suunnitelma_011210_%282%29.pdf

Kielen opettajalle muutama vinkki...

2011-12-21T08:52:00.000+02:00

Monilla TVT:n käyttöä aloittelevilla ja aiheesta kiinnostuneilla opettajilla on halu katsoa esimerkkejä ja tapauksia, joissa TVT:aa on käytetty juuri siinä hänen aineessaan. Koko työaika menee varsinaisen työn tekemiseen ja työaika ei riitä uusien mahdollisuuksien katsastamiseen. Mikä avuksi? Joskus saattaa löytyä aikaa, mutta mistä lähteä liikkeelle netin aavan avaruuteen? Helposti se vähä aika kuluu sopivien hakusanojen kokeiluun. Tämä problematiikka ei ole kenellekään helppo.

Halusin itse katsoa mitä löytäisin nettiä selatessani itselle vieraammalla (eli kielten oppimisen) alueella. Käytin useita hakusanoja, mutta esim. kielten opetus, kielen oppiminen, ruotsin kieli oppimateriaali ... jne. Alla on muutamia linkkejä, joita löysin. Muutaman niistä tiesin entuudestaankin. Hyviä paikkoja löytää uusien hankkeiden kuvauksia ovat erilaisten järjestöjen ja sosiaalisen median sivustot. Hankkeiden kuvausten perusteella voi (ehkä) löytää paikan, jonne hanke tuottaa materiaalia. Itselle opettajana jää lähdekriittisyys eli esim. sopiiko asia mun opetukseen. Erittäin harvoin löytää jotakin joka sopii suoraan sellaisenaan, joten pitää olla valmis kokeilemaan ja työstämään asiaa itsekin.

Tässä joitain minussa heränneitä menetelmäituja ja ajatuksia:

oppilaiden väliset äänikeskustelut Skypen/Mesen avulla
pienen aineen/tarinan kerronta (läksy) ja tekeminen etherpadilla/Google docsilla/wordilla/libreofficella...
sarjakuvan tekeminen vieraalla kielellä tmv.? (ks. ohjetta esim: http://sometu.ning.com/events/digitaalisen-tarinankerronnan-ty-paja)
sanojen harjoittelu kaverin kanssa etävälineen avulla, toinen chatissa antaa sanan ja toinen kääntää sen paluupostiin
entä, jos lähdemateriaalina oppilaan esityksessä voisi käyttää erikielistä wikipediaa?
Tai lähteenä jokin hyvä ruotsinkielinen blogi ks. http://bloggen.fi

Löysin sitten muutamia keskustelupaikkoja:

Lähdepaikkoja:

http://vinkkiverkko.wikispaces.com/Ruotsin+kieli
Tarmo Toikkasen esitys, http://www.slideshare.net/tarmot/sosiaalinen-media-kielten-opetuksessa

Yhdistys (tämä lienee ruotsin opettajille tuttu):

http://www.suomenruotsinopettajat.fi/etusivu.aspx

Ruotsin opiskelua Facebookissa

http://sometu.ning.com/profiles/blogs/ruotsinopiskelua-facebookissa-tule-mukaan

Hei, ja jos viitsit, lisää omia löytöjäsi kommentteihin ...

Runsauden sarvi – avoimet oppiresurssit

2011-12-15T00:32:00.000+02:00

Internet tarjoaa valtaisan määrän hyvää ja laadukasta oppisisältöä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Laadukkaiden sisältöjen löytäminen on edelleen hieman työlästä. Hyvä apu tulee kuitenkin kollegaverkostoilta. Vinkkejä jaetaan ja kysyvää autetaan.

Eilisessä Open Päivityksen lähikoulutuksessa avasin hieman tuota runsaudensarvea. Tiedätkö sinä lisää aarteita? Editoi esitystä ja lisää oma löytösi mukaan. Editointi on avoinna ilman kirjautumista.

Mitä opettaja tekee Skypellä?

2011-12-04T18:50:00.001+02:00

Open Päivityksen koulutuksessa olemme kokeilleet Skypen käyttöä. Skype on laajalti tunnettu nettiviestintäpalvelu, jolla voi maksutta mm. soittaa ääni- ja näköpuheluita, chattäillä, lähettää tiedostoja ja jakaa oman näytön. Puheyhteyden ja chatin voi avata pienelle ryhmälle. Maksullisilla lisäpalveluilla saa esimerkiksi mahdollisuuden soittaa tavallisiin puhelimiin, puhelinvastaajan, paikallispuheluita ulkomaisiin lanka- ja kännykkänumeroihin, monenkeskisiä näköpuheluita.

Skype on alkujaan ruotsalais-tanskalais-virolaisen yhteistyöryhmän tuotos (ks. tarkemmin Wikipediasta). Syntyvuosi oli 2003, myytiin eBaylle 2005 ja sen omistuksesta tänä vuonna Microsoftille.

Miten Skypeä voisi opetuspuolella käyttää? Open Päivityksen kurssipalautteessa eräs alakoulun opettaja pohti, ettei hänen työssään ole juurikaan Skypen tarvetta. Palaute herätti minut kirjoittamaan aiheesta. Julkaisen tämän saman tekstin myös omassa blogissani.

Koulussa Skypestä voi olla hyötyä muun muassa:

etäohjauksessa ja etäopetuksessa (varsinaisen etäopetuksen lisäksi pitkäaikaisesti sairastuneet ja toipilasvaiheessa kotihoidossa olevat oppilaat)
verkkovierailuissa (esimerkiksi asiantuntija voi vierailla oppitunnilla)
ystävyyskoulutoiminnassa
oppilaitoksen sisäisessä viestinnässä
hankeyhteistyössä
opettajien täydennyskoulutuksessa
sidosryhmäyhteistyössä ja
etäosallistumisessa kokouksiin tai työryhmiin.

Hyvin usein näiden verkkovälineiden kanssa tulee esille, että ei ole aikaa opetella käyttöä. Asiaa voisi joskus ajatella vähän laajemmin eli miten uusi työtapa ja työväline voi sujuvoittaa toimintaa ja vähentää työtaakkaa.

Itse en pidä kokouksista, varsinkaan huonosti esivalmistelluista pitkistä kokouksista, jonne pitää matkustaa pitkä aika. Skypen avulla voin osallistua kokouksiin kätevästi. Yksi ainut Helsingin matkaa vaativa palaveri, johon osallistun Skypen kautta, vähentää matkustukseen kuluvaa aikaa minulta 8 tuntia. Jos tuon 8 tuntia panostan siihen, että opettelen monipuolisesti Skypen käytön, pitkällä aikavälillä yksistään minun ajankäyttöni muuttuu huomattavan taloudelliseksi ja miellyttäväksi.

Vedin etäopetuksen alueellista kehittämishanketta (KyEtä) 2005-2007. Hankkeen vuoksi jouduin matkustamaan fyysisesti lukuisiin kokouksiin ja suunnittelupalavereihin. Laskin, että nämä matkat veivät hanketyöaikaani tuon kahden vuoden aikana yhden kokonaisen työkuukauden. Kun kehittämishankkeen ytimenä oli etäopetuksen kehittäminen, oli kovin eksoottista matkustaa fyysisesti paikasta toiseen, kun siihen aikaankin etäyhteydenpito olisi jo vaivatta onnistunut. Muistan yhden kokouksen Opetushallituksessa, johon en suostunut matkustamaan, vaan hankin Skype-kredittiä ja soitin kokoustilaan lankapuhelimeen, johon olivat löytäneet kaiutinpuhelimen. Puheluni maksoi puolentoista tunnin kokouksessa saman verran kuin ratikka olisi maksanut linja-autoasemalta kokouspaikkaan.

Nykyään Skype on sallittu palvelu jo aika laajalti, mutta edelleen silti monissa organisaatioissa se kuuluu kiellettyjen epäluotettavien verkkopalveluitten listalle. Tänä päivänä sujuvasti toimiva mokkulanetti maksaa noin 20 € kuussa. Miksi organisaatiot eivät voi ottaa oman verkkonsa ulkopuolista linjaa näille epäluotettaville palveluille? Yhden mokkulanettilinjan saisi koko vuodeksi sillä hinnalla, millä yksi kokousvieras kustannetaan 150 km päästä paikalle.

Mainitsemani etäopetuksen kehittämishanke oli mukana Microsoftin Partners in Learning -koulutuksessa. Lähitapaamiseen olisi pitänyt matkustaa Kotkasta Espooseen räntäsateisena päivänä. Kuski sai yllätten flunssan. Ehdotin, että mennään lankoja pitkin ja niin kokoonnuimme Skypen äärelle työhuoneeseeni. Saimme tavattoman paljon aikaan. Keskityimme vähän enemmän oman toimintamme ideointiin, mutta pysyimme myös hyvin kärryillä siitä, mitä Espoossa puhuttiin ja kehiteltiin. Lopputuloksena kaikki olivat sitä mieltä, että matkan vaivojen välttäminen oli mahtavaa ja oman ideointityömme tulokset parempia, kuin olisivat olleet lähitilanteessa. Kokosimme ideamme seinälle ja tulos viitoitti hanketyötä pitkään.

Tämä Skypen ja vastaavien verkkoviestimien ylistäminen ei tarkoita sitä, että lähikohtaamista vähättelisin. Sillä on paikkansa ja se on aina omanlaistaan, arvokasta. Mutta on paljon työjuttuja, joiden vuoksi matkustaminen on turhaa ajan ja energian hukkaa. Asiat voivat toisinaan edistyä jopa paremmin, kun ihmiset kohtaavat toisensa ilman matkaväsymystä.

Open Päivityksen Jarmo Tanskasen tuottama perusopastus Skypen käyttöön.
Otavan Opiston Somy-hankkeen tuottamat Skype-opasteet: Kuinka otat Skypen käyttöön ja Kuinka käytät Skypeä.

Open Päivityksen virtuaalipostikortti kiittää kuluneesta vuodesta!

2011-12-02T22:05:00.001+02:00

Blogittelua Hämeenkyrössä

2011-11-30T14:04:00.001+02:00

Open Päivityksen kurssilaiset Hämeenkyrössä ovat innostuneet perustamaan omia blogejaan. Suosittelimme bloggaamista, koska se on hyvä tapa jäsentää uuden oppimista ja reflektoida meneillään olevia uusia juttuja. Blogien avulla oppimisprosessi avautuu myös muille ja vertaisten verkostoituminen lähtee liikkeelle.

Rehtori Kari Lähteen blogiavaus sai meidät hankekouluttajat hymyilemään suu korvissa. Taustatöitä on tehty syksyn mittaan hartaasti. Tällaisia hedelmia ihastelee mielihyvikseen:

"Ohjaan edelleen tätä rekiretkeä kohti avoimempaa, pelottomampaa ja nykyisyyden sekä tulevaisuuden paremmin huomioivaa tulevaisuutta. Omana teemana voisi olla vaikkapa jaettu osaaminen ja johtaminen. Olen innostunut tästä matkasta, mutta lupaan pitää jalat maassa."

Blogin voi avata avoimeksi kenelle tahansa lukijalle tai opetella turvallisesti suljetussa blogissa kutsuttujen lukijoiden kanssa. Olen keräillyt vuosien varrella linkkejä:

Muistan, miten itse aikoinaan löysin blogit ja opettelin kokeilemalla. Välillä savu nousi korvista, kun koko maailma oli uutta ja outoa. Tekninen ihmettely antoi kuitenkin melko pian tilaa pedagogisille käyttösovelluksille ja kokeiluille. Eniten olen kirjoitellut Opeblogiin, mutta kokeiluja ja projektiluontoisia blogeja on kertynyt matkan varrella kymmenittäin. Viimeisin opetuskäyttöön oli sosiaalisen median lukiokurssin ohjausblogi.

Blogeille löytyy paljon käyttötarkoituksia. Sosiaalisen median lukiokurssin aineistowikistä löytyy laajemmin blogeista ja oppimisesta. Vuonna 2006 kokosin tällaisen listauksen blogien opetuskäytöstä:

opettajuuteen kasvamisen väline, itsereflektion paikka, oppimispäiväkirja
suunnittelun ja ajatusten järjestämisen väline
usean opettajan (tutkijan) työtila, ajatusten kehittelemisen ja ideoitten jakamisen paikka
varaventtiili, tuntojen tulkki
tila, jossa voi opettajan virkaminän ohi olla ihminen ihmiselle
opettajakouluttajan päiväkirja
keino luoda omaa verkkoyhteisöä, tavoittaa kollegoita ja hengenheimolaisia
ohjauksen väline
tiedottamiskanava
hyvän aineiston varasto, linkkiliiteri, verkkoaarteiden kokoelma
opetuksen toteuttamisen väline (oppituntitehtävä, projektitehtävä, tutkimustehtävä, keskustelutehtävä, koko kurssin tapahtumapaikka)
väline, jolla opiskelijat tuottavat kurssityönsä
paikka koulujen väliselle yhteistyölle (myös yli maarajojen)

Käyttövinkki: älypinnalta digitaaliselle marjamättäälle

2011-11-23T16:32:00.001+02:00

Hämeenkyrön Open Päivitykseen osallistujilla oli jo ensimmäisellä koulutuskerralla monta ideaa. Ensimmäisenä ratkaisimme sen, kuinka opettaja saa kätevästi jaettua esimerkiksi interaktiivisella pinnalla tuotettuja sisältöjä (mitenkäs näitä nimiteltäisiin, koska välttämättä ei tarvita kosketusnäyttöä, vaan pelkkä seinä ja sovellusvekotin datatykin kanssa toimii piirtotaulun tapaisena).

Ratkaisuna he olivat jo aiemmin miettineet Google-dokumentteja, mutta nuotit olivat vielä vähän hakusessa. Oppilaitoksissa on myös ratkaistava ennen Googlen palveluiden käyttämistä se, miten palveluita käytetään. Jos jakaminen tapahtuu vain opettajien kesken, ongelmia ei ole. Sen sijaan jos halutaan opiskelijoiden kanssa käyttää Googlen palveluita, tarvitaan tällä hetkellä oppilaitossopimus. Googlen palveluiden alaikäraja on nimittäin 18-vuotta. (Lisätietoja Sometu-verkoston keskustelussa ja Google-sovellukset oppilaitoksille -sivustolta). Katso lisätietoja sosiaalisen median käyttöehdoista Edu.fi-sivustolta (kokonaisuus on juuri päivitettävänä).

Vaikka käytännössä monilla nuorilla on Gmail tai Google-käyttäjätunnus, virallisissa oppilaitosyhteyksissä toimitaan sopimusten mukaan. Elias Aarnio kiteytti Googlen ikäraja-keskustelua Sometu-verkoston keskustelussa 15.11.11 seuraavasti:

"Kannattaa kuitenkin huomata, että tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Googlen palveluita voisi käyttää myös alle 18-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Tämä on mahdollista siten, että koulu tekee Googlen kanssa palvelusopimuksen ja tarjoaa palveluita oppilaille ilman, että näiden tarvitsee tehdä palvelusopimusta itse. Monet koulut menettelevät jo näin eikä tässä ole kysymys sen kummemmasta kuin esim. Opitin, Fronterin, Live@Edun, ulkoistetun Moodlen tai minkä tahansa muun palvelun tarjoamisessa. Tällaisen järjestelyn olennainen etu on myös se, että oppilaan kirjautuminen palveluihin voidaan järjestää käyttäen oppilaitoksen omaa kirjautumisjärjestelmää. Tällöin oppilaan henkilötiedot eivät siirry kunnan / kunnan valitseman palveluntarjoajan käsistä kirjautumisen yhteydessä minnekään."

Joka tapauksessa tavalla tai toisella digiaineistoja on mahdollisuus jakaa yhteisölliseen käyttöön. Tässä opastusta siitä, kuinka Google-dokumentit auttavat sisältöjen jakajaa. Opasteessa luodaan jaettu dokumenttikokoelma ja sijoitetaan sinne sisältöä.

Open Päivitys: opastevideoita

2011-11-22T14:47:00.001+02:00

Tietoteknologian ja verkkopalveluitten kanssa työskentelyyn liittyy paljon virtuaalisia reittejä, jotta asiat hoituvat. Meille kaikille on tuttua, kuinka kaupasta ostetaan ruokaa tai pankkiautomaatista nostetaan rahaa. Virtuaaliset toimintamallit vaativat oman totuttelunsa. Kun skeemat selkiytyvät, uudenkin palvelun kanssa selviää sujuvasti.

Tuotamme Open Päivitys -koulutuksen tueksi opasteita, sekä ruutukaappaussarjakuvina että videoina. Kokoamme opasteet tukipalveluun, josta ne löytyvät keskitetysti ja jäsennellysti. Tukipalvelumme on vasta rakenteilla, mutta opasteiden tarve tuli heti esille ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen. Pyrimme linkittämään jo olemassa oleviin opasteisiin, mutta jos sopivia ei löydy, tuotamme joukiomme voimin.

Kas näin käy Gmailin edelleenlähetys toiseen sähköpostiin:

Miksi tvt-koulutuksissa tarvitaan plan B ja C ja D?

2011-11-21T16:40:00.001+02:00

Tänään oli Open Päivityksen historiallinen ensikerta, lähipäivä Hämeenkyrössä. Opettavaista monessa mielessä. Kriittistä itsereflektiota ja innostunutta tulevaisuuden maalailua tulevassa viestissä. Päällimmäisenä puran tähän muistilistaksi kouluttajille kokemuksia tuntemattomissa atk-luokissa toimimiseen.

Verkkoajan nuotiopiiri.

AVO-hankkeen konkarikouluttajien kanssa pidimme viime viikolla työpajaa suurempien hankekoulutuskokonaisuuksien hanskaamisesta. Keräsimme koetun kautta opittua wikiin ja jalostamme vinkkiteemoja vielä avoimessa työpajassa marras-joulukuun vaihteessa.

Opetusteknologian hyödyntämisessä teknisiin kysymyksiin pitää varautua ennen koulutusta. Ilman varasuunnitelmia koulutustilanne voi lässähtää. Aikataulut heittävät ja homma ajatuu sivuraiteille.

Eräs tärkeistä ennakkosuunnittelun apuvälineistä on AVO-hankkeen kouluttajien tuottama tekninen tarkistuslista. Kun kouluttajat menevät oppilaitoksen atk-tiloihin kouluttamaan, vastassa voi olla mitä yllättävimpiä tilanteita. Pyrimme listaamaan ennakkoon selvitettävät asiat. Vaikka normikäytössä atk-luokka toimisi ihan kelvollisesti, koulutustilanteessa voi tulla vastaan selainongelmia, selaimen lisäosien puutteita, puuttuvia ohjelmia, palomuuriongelmia, kirjautumisongelmia tai langattoman verkon puute.

Tämän päivän koulutukseemme kuului kaksi etäluentoa, joista toisen Petri Lounaskorpi piti kotoaan ja toisen matkan varrelta, Lahden ABC:stä. Näin olimme varautuneet:

Ensisijainen vaihtoehto oli toteuttaa luento Weblillä niin, että Petri samalla nauhoitti etäluennon.
Toisena vaihtoehtona oli käyttää Skypeä, jolloin Annen Macillä tallennus olisi onnistunut Voila-ohjelmalla tai Windows-koneella BB FlashBack Express -ohjelmalla (ruutukaappausvideointeja).
Kolmantena vaihtoehtona luento varauduttiin välittämään puhelimitse.

Ja näin meille kävi:

Kun aamulla ennen koulutusta testattiin luokan esityskoneella Webliä ja Skypeä, kumpikin tyssäsi palomuuriin. Niinpä yhteys avattiin Jarmo Tanskasen koneella mokkulanettiin. Ensimmäinen luento onnitui tätä kautta moitteetta, Petri esitti diat Weblin kautta ja tallensi luennon.
Toinen tien päältä välitetty luento alkoi lupaavasti, mutta sitten Lahden ABC:n langaton tipahti alas ja yhteys katkesi. Edes Skypestä ei ollut apua. Petri ei päässyt edes chatillä viestiyhteyteen. Siinä vaiheessa minä aloin virittelemään omia kaiuttimia asemiin. Niiden kaiutinten liitin sopi iPhoneneen. Petri soitti ja puhelu yhdistettiin kaiuttimiin. Äänen kierron välttämiseksi mykistin puhelimen mikrofonin eli meillä oli yksisuuntainen äänilinja Lahden ABC:lle. Jarmo oli avasi esityskoneelle Petrin diat ja ryhtyi etäsormeksi näppäilemään luennon etenemisen tahtiin dioja eteenpäin. Itse käynnistin omalta koneeltani nauhurin, joten saatiin ääni talteen luennosta. Äänen taso 24 watin kaiuttimilla ei ihan vastannut tavoitelaatua, mutta koko luento kuultiin ja diat nähtiin. Luennon lopuksi pystyttiin myös esittämään muutama kysymys Petrille.

Ensimmäisen luennon aikana kokeilimme muuten kolmea erilaista menetelmää kollektiivisten muistiinpanojen tekemiseen. Kaikki toimivat ilman erillistä kirjautumista: EtherPad (TIEKE:n muistio), avoin Google-dokumentti ja Today's Meet. Vaikka ryhmä heitettiin kylmiltään muistiinpanojen tekoon, homma toimi mainiosti ja meille kouluttajille jäi kiinnostavaa jatkokehiteltävää muistiinpanoista. Petri ehti ensimmäisen luennon jälkeen silmäilemään muistiinpanot ja toisella etäluennollaan kommentoi lyhyesti muutamaa esiin noussutta asiaa.

Vaikka onkin harmillista, että koulutustilanteissa tekniikkaa ei aina pelaa toivotulla tavalla, niin pidimme Petrin kanssa palautepalaverissa kokemusta opettavaisena. Kun vaihtoehtoiset toteutustavat tulevat tutuksi, suunnitelman vaihtaminen lennossa ei ole katastrofi. Teknisiä esteitä on myös mahdollista ylittää. Palomuuri ei haittaa, jos mokkula toimii ja puhelinkin on edelleen ihan kelpo välinen.

Oma taitonsa on sitten esittää etäluento sillä tavalla, että se yksisuuntaisuudessaan herättää kuulijassa sisäisen dialogin eikä puuduta. On raskasta keskittyä kuuntelemaan pitkän aikaa, ellei puhuja ole paikalla. Itselläni on pitkä kokemus audio-opetuksesta sekä opiskelijana että etäesitelmöitsijänä, ensimmäiset kokemukset vuodelta 1996. Pahin oli professorin luento, jota koko porukka väsyi kuuntelemaan ja lähti kahville kesken kaiken. Tässäpä meillekin kehittämistehtävää: millainen on hyvä etäluento ja miten se toteutetaan.

Me ei sitten paasata piirtoheittimen kupeella

2011-11-16T22:22:00.001+02:00

Open Päivitys hakee vaikuttavia, innostavia ja toimivia koulutusmenetelmiä. Tavoitteemme on käyttää menetelmiä, joita opastamme koulutuksiin osallistuvia käyttämään.

Sydämistyin ja järkytyin tuttavan tuoreista opekoulutuksen kokemuksista: "...kävivät lukemassa sormella osoittaen valkokankaalta kalvon sisältöä..." ja "...yhteisöllistä tässä koulutuksessa tapahtui tasan kaksi kertaa: kirjoitimme kumpanakin koulutuspäivänä nimemme Google Dokumenttiin..." ja "...koulutus oli luentoa..." Aina ei mene putkeen kellään, mutta pyrkimys pitää olla laadukkaaseen ja oppimiskokemuksia tuottavaan.

Open Päivitys tarjoaa toki luentoja, tiivistettyä tietoa ja jäsennettyä asiaa. Pääpaino on kuitenkin tekemällä oppimisessa ja oppimisen liittämisessä omaan työhön, omiin työympäristöihin ja siihen, mitä kukakin osallistuja haluaa seuraavaksi oppia. Jahka Omaprofiili-osaamisen kehittämisen työkalumme valmistuu pilottitestauksesta, kerromme siitä tässä blogissa. Aloitamme koulutuksen jokaisen henkilökohtaisen lähtötilanteen itsearvioinnilla. Sama juttu toistetaan koulutuksen lopulla ja jos niin halutaan, vielä pidemmän ajan jälkeen.

Koulutusta ideoidaan ja tuotekehitellään avoimesti. Yhtenä keinona tähän olemme avanneet ideapaperin. Kuka tahansa voi käydä kirjoittamassa ideoita siitä, mitä Open Päivityksessä voitaisiin tehdä. Näitä ideoita saa myös varastaa. Ajatuksemme on, että koulutusmallimme paranee, kun teemme siitä mahdollisimman avoimen. Tämä malli on niin tiiviisti sidoksissa osaamisverkostoon, että kopiointi ei meitä pelota. Se on nimittäin äärimmäisen työlästä.

Open Päivityksen avoin ideapaperi

Miten suunnitella hyvä koulutuksen aloituspäivä?

2011-11-10T22:02:00.000+02:00

Olen kuunnellut erilaisia kommentteja koulutustilaisuuksista. Kun nyt suunnittelemme vähän pidempää toteutusta, avaus on merkittävä. Miten hyvä koulutus pitäisi aloittaa?

Itse listasin Open Päivityksen ensimmäisen lähikoulutuspäivän tavoitteeksi, että sen jälkeen opettajalla pitää olla:

selkeä kuva ja käsitys, mihin koulutukseen hän on tullut ja miten koulutuksessa edetään, kenellä on mikäkin rooli, mistä löytyy aineisto, miten työskentely etenee
käsitys siitä, mitä hän itse haluaa tehdä koulutuksen aikana tai ymmärrys siitä, että hänen seuraava tehtävänsä on määritellä tämä (etätehtävä)
perusymmärrys sulautuvasta opetuksesta, opetusteknologian suomista mahdollisuuksista opetuksen järjestämisessä
vähintään ripaus innostusta ja rohkeutta kohti uutta
ajatus siitä, mitkä ovat oppijan taidot, joihin tulisi päästä (tämä kytkettynä ops+strategiat+visiot tulevaan)

Kontekstina tässä siis opetusteknologiaan, verkkojen ja digisisällön oppimiskäyttöön liittyvä koulutus. AVO-hankkeen joukkiolla kokoonnumme ensi viikolla kahteen otteeseen keräämään yhteistä viisautta isompien koulutustoteutusten hyvään hallinnointiin. Luomme työvälineitä. Viisautta keräämme wikiin, jota saavat muutkin tulla rikastamaan (jako cc-by-sa).

Koulutuksen aloituspalaverin tarkistuslista

2011-11-10T09:28:00.002+02:00

Pyrimme kehittämään hyviä ja toimivia työvälineitä koulutuksemme aikana. Arviointitiimi on syksyn kuluessa tehnyt suuren työn ja siitä kirjoittelemme tuonnempana. Tässä kuvailen yksinkertaisen ja nyt kertaallen testatun suunnittelun apuneuvon eli tarkistuslistan, jonka avulla koulutuskokonaisuusuus sovitetaan paikalliseen tilanteeseen ja tavoitteisiin.

Kirjoitamme kaikista neuvotteluista muistion. Jaamme muistion koulutukseen osallistujien kanssa. Sovimme esimerkiksi yleissivistävän pilotin (Hämeenkyrön) kanssa 8.11.11 aloituspalaverissa, että dokumentit jaetaan myös kaikkien koulutukseen osallistuvien opettajien saataville ja että kaikilla opettajilla on oikeus osallistua suunnitteluun. Sovimme yhdessä, että käytämme yhteistyöhön Google-dokumentteja.

Pilottitoteutuksen aloituspalaverissa käsiteltiin asiat alla olevan tarkistuslistan avulla. Lista on vielä kehittymässä, mutta tuntui toimivan hyvänä jäsentäjänä yhteistyön aloittamiselle.

Kokonaisuuden perusasiat

Yhteyshenkilöt
Yhteydenpitoväylät
Koulutuksen sisältöjen hubi koulun päässä (ohjeet, aikataulut, linkitykset, palautelinkki yms.), jos ei koulun päässä, meidän tukipalvelussamme
Kerättävät tiedot ja niiden käsittely (tietosuoja)
Avoimen verkon tiedottaminen (kuten, saako mainita koulutuskohteen ja esim. henkilöitä nimeltä Open Päivityksen blogissa, jokaiselta henkilöltä kysytään blogikirjoittamiseen lupa, kuvien käyttö avoimessa tiedotuksessa)

Arviointityökalujen esittely

Oma profiili (lähtötilanne, tilanne koulutuksen lopussa ja mahdollisesti pidemmän ajan jälkeen)
Vertaisarviointi: autenttinen oppimisen / benchlearning
Koulutusprosessin seuranta ja arviointi, mukaan lukien seuranta- ja palautetiedot Oph:lle

Koulutusmallin perusesittely

Paikalliskouluttaja
Opettajakoulutus 5 op (todistuksen saaminen)
Vertaiskoulutus
Tukipalvelu
Koulutukseen varattava aika, sitoutuminen koulutukseen

Sisällön räätälöinti asiakkaan tarpeisiin

Paikallinen tilanne:keskeiset koulun tavoitteet ja strategiat, joita noudatetaan / työstetään
Meneillään olevat kehittämishankkeet (tämän suhteen merkittävät)
Verkostot joihin kuuluu (tämän suhteen merkittävät)
Arvio siitä, mikä on sopivin lähestymistapa koulutushankken kanssa (esimerkiksi mitä motivoi, mistä ollut huonoja kokemuksia)
Tekninen ympäristö ja tilat (mitä asioita meidän kouluttajien pitää tietää): mitä teknisiä ja verkkovälineitä käytetään, onko palomuurin suhteen huomioitavaa (esim. onko omaa verkkokokousjärjestelmää, toimiiko AC, Webex tms., Skype, näytön jakaminen), onko käytössä medialuokka tms. jossa pienryhmä voi olla etäohjaustuokiossa (onko kokousmikkiä, sankaluureja, webkameroita)

Aikataulut

Ajankohdat, jotka eivät sovi (jolloin mm. etätehtäviä ei ehditä tekemään)
Lähikoulutuspäivät 4 x 6 t tai 3 tunnin osissa (esim. aloitus kokonainen päivä ja 6 puolikasta)
Etäohjauksen ajoittaminen (AC tai vastaava, tilavaraukset)

Etenemissuunnitelma

Tiedotus osallistujille
Työnjako oppilaitospään ja meidän kouluttajien välillä
Sopimuksen allekirjoittaminen
Koulutusvahvistukset

5 op koulutus etenee vaihteittain

2011-10-31T10:44:00.000+02:00

Open Päivitys etenee vaihettain. Koko koulutusprosessia tukee arviointi ja palautejärjestelmä sekä avoin tukipalvelu. Koulutus aloitetaan lähtötilanteen selvityksellä ja orientoivalla lähikoulutuksella. Tavoitteena on koulutuksen tuella soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa ja sosiaalista mediaa konkreettisessa opetus- ja ohjaustyössä. Keskiössä kaikessa ovat oppija ja oppiminen. Henkenä ovat kannustaminen, rohkaiseminen ja yhdessä oppiminen.

Kyse ei tarvitse olla mittavista verkkokurssitoteutuksista vaan vaikkapa yhdellä oppitunnilla toteutettavista oppimistehtävistä. Toteutuksia suunnitellaan ja samalla opiskellaan tieto- ja viestintätekniikan ja sosiaalisen median didaktiikkaa.

Koulutuksen tarjoama tukipalvelu on jatkuvasti käytössä ja karttuu koulutusten edetessä. Tukipalvelussa on tarjolla koulutuksen sisältömodulien aineistoja mm. lyhyitä videoklippejä lähikoulutuksista, muista avoimista oppiresursseista linkitettyjä teemoiteltuja aineistoja. Tukipalveluun tuotetaan myös ideakortteja, joissa kuvataan toteutettuja didaktisia ratkaisuja lyhyesti ja selkeästi. Tukipalvelun kautta mahdollistetaan myös ideoitten vaihto ja yhteiskehittely koulutushankkeiden välillä.

Koulutuksessa käytetään jokaisen koulutettavan ryhmän kohdalla paikallisesti käytössä ja saatavilla olevia työvälineitä. Tavoitteena on tehostaa ja muuttaa arkiseksi tvt- ja sometyövälineiden käyttöä ja samalla päästä kohti pedagogista suunnittelua.

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi

Koulutus etenee kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen aikana fokuksena on opettajan oman ammattitaidon laajentaminen ja syventäminen. Oppiminen etenee konkreettisesti omaan työhön kytkettynä. Jokainen suunnittelee itse määritellyn pilotin, vaikka oppitunnin mittaisen oppimistehtävän, jossa käytetään tvt- ja somemahdollisuuksia.

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi

Toisessa vaiheessa opettaja toteuttaa oman suunnitelmansa, arvioi ja kehittää sitä. Opittua levitetään myös omille kollegoilel omassa työyhteisössä tai oppilaitosverkostossa. Kollegoille levittämiseen tarjotaan tukea ja toimintamalli. Koulutuksen tuotoksia tehdään myös näkyväksi tukipavelussa mm. ideakorttien avulla.

Koulutuksessa jokainen oppii sosiaalisen median toimintakulttuuria ja jakamista ainakin hitusen – turvallisessa ympäristössä. Kun yhteistyön ja jakamisen kulttuurissa päästään arjen toiminnan asteelle, oman työn helpottuminen konkretisoituu. Kiireen ja työn kuormat otetaan vastaan helpommin yhdessä kuin jokainen yksinään.

Koulutusten suunnittelu alkaa

2011-10-11T17:11:00.000+03:00

Open Päivityksen koulutuspilotit lähtevät liikkeelle. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa neuvoteltiin siitä, millaisia tavoitteita asetetaan. Haaveistakin puhuttiin. Yhteinen sävel löytyi helposti. Ja sitten ei muuta kuin ryhdymme tekemään tavoitteista totta. Tällaisia asioita nostettiin esille:

Oppiainelähtöisyys ja ainedidaktiikan näkökulma huomioon.
Ikäkausien ja kouluasteiden erityisyys muistetaan: vaikka osa asdioista on kaikille yhteisiä, osittain työskentely vaatii paneutumista lasten ja nuorten kehitysvaiheeseen sekä kouluasteen erityisiin tavoitteisiin kussakin vaiheessa.
Koulutukselta toivotaan eväitä käytännön työhön. Tätä toteutetaan muun muassa avoimeen verkkotukipalveluun tuotettavien työmallikuvaukssten eli ns. opekorttien avulla.
Koulutuksen kautta toivotaan käytännönläheistä asiantuntija-apua pedagogiseen ja tvt-kehittämiseen.
Koulutuksessa tavoitellaan oppimisen rikastamista sekä aktivoivan ja yhteisöllisen oppimisen menetelmiä.
Koulutus tähtää myös tulevaisuuteen ja siihen, mitä on siintämässä ops-uudistuksissa.
Lähestytään toimintakulttuurin muutosta käytännöllisesti. Huomioidaan sekä opettajien että opiskelijoiden tutut toimintamallit, niiden täydentäminen, tarpeellinen poisoppiminen vanhoista toimintamalleista, hyvän asenneilmapiirin luominen ja vähittäinen uudistaminen. Työ vaatii aikaa.
Opiskelijoiden näkökulma pidetään keskiössä: etsitään konkretiaa muun muassa siihen, miten ohjataan opiskelijoita hyödyntämään teknologiaa ja verkon mahdollisuuksia. Tavoitellaan myös keinoja siihen, miten he voisivat lisätä yhteisöllistä työskentelyä ja käyttää teknologiaa sekä koulussa että kotona. Vaikka tekniset valmiudet ovatkin valtaosalla nuorisoa korkealla, opiskelua edistävä teknologian käyttö ei ole mikään itsestään selvyys.
Toivotaan myös, että koulutus ei jää vain sovittuihin toteutuskertoihin vaan että siihen liittyy jonkilaista jatkuvuutta. Tätä pyritään toteuttamaan avoimen tukipalvelun avulla.

Uudenlaista opettajien täydennyskoulutusta

2011-09-11T19:26:00.005+03:00

Kevään 2011 täydennyskoulutushakukierroksella Suomen eOppimiskeskuksen jäsenorganisaatioiden muodostamat ryppäät saivat rahoituksen kolmeen täydennyskoulutusohjelmaan: Open Päivitys yleissivistävä, Open Päivitys ammatillinen ja Oppilaitosjohdon LUOTI eli Luotsaa Tietoyhteiskuntaan. Perustiedot täydennyskoulutuksista ja toteuttajista löytyvät infosivulta.

Kaikissa koulutushankkeissa keskeisenä kohteena on opetusteknologian ja internetin tarjoaminen mahdollisuuksien sulauttaminen opetuksen arkeen. Tavoitteena on aktivoiva oppiminen ja oppijaa motivoivien tuloksellisten työskentelytapojen mallintaminen ja käyttöönotto.

Koulutuksessa pidetään tärkeänä hyvien toimintatapojen näkyväksi tekemistä ja levittämistä. Tätä tavoitetta tukee avoin toimintatapa. Hankkeen omien verkkosivujen lisäksi toimijat osallistuvat jo olemassa oleviin opetusalan verkostoihin. Erityisesti ollaan mukana yhteistyössä Opefoorumin kehittämisessä.

Tämä blogi raportoi täydennyskoulutusten suunnittelua, taustatyötä ja toteutumista sekä uutisoi ajankohtaisia koulumaailmaa koskettavia asioita, jotka liittyvät opetusteknologiaan sekä internetin opetuskäyttöön.