maanantai 14. marraskuuta 2016

Digiloikan sijaan rohkeutta lähteä aina uudelle matkalle

Ammatillisen koulutuksen opettajien digiloikka purkautuu liian usein turhauttavina kokemuksina toimimattomista ympäristöistä. Niitä toki on, mutta perimmäinen syy on toimintapojen muutoksen puutteessa, uusien työkalujen käyttäminen vanhalla logiikalla ja huonosti johdetuissa prosesseissa, joissa ei tunnistetta kunnolla edellä mainittuja tarpeita. Kasvosuunta pitäisikin kääntää laitteista ja ympäristöistä ihmisiin ja niihin rakenteisiin joissa opiskelijat, opettajat, muu henkilökunta ja sidosryhmät toimivat. 
Me tarvittaisiin sellainen työkalu, että kaikki pystyvät kirjautumaan ilman ongelmia ja osaisivat käyttää sitä. Ettei tunnin alussa menisi 20 minuuttia salasanojen selvittämiseen ja säätämiseen.” 
Kyse on siis paljon suuremmasta paradigman muutoksesta kuin uuden teknologian ottamisesta osaksi opetusta tai oppimista. Tätä puoltaa jo ihan sekin tosiasia, että jokaisen ajan teknologiaa on haluttu hyödyntää kouluissa aina. Siinä ei siis pitäisi olla kenellekään pohjimmiltaan mitään uutta tai pelottavaa, että luokkaan ilmestyy uusia laitteita, joista jokaista täytyy enemmän tai vähemmän opetella käyttämään. Ero on siinä, että aikaisemmin mukana ei tullut tarvetta muuttaa samalla omaa roolia ja tapaa toteuttaa professiotaan. Pohjimmiltaan turhautumisessa siis onkin usein kyse enemmän oman roolin muuttamisen tarpeen tunnistamisesta ja matkalla uuteen syntyvästä eksymisen kitkasta. Inhimillisesti syyllisenä osoitetaan sitten puhelinta, tablettia, uutta oppimisympäristöä tai oppilaiden osaamattomuutta enemmin kuin syvennyttäisiin tarkastelemaan tarvetta toimintatapojen muutokseen ja kuinka se tehdään. Lisäkitkaa matkan taittamiseksi luo tarve opetustilanteiden muuttamisen lisäksi muuttaa koko organisaation työtapoja kohtaamaan paremmin tulevaisuutta. 

Parhaisiin matkoihin kuitenkin kuuluu aina yllätyksiä, jännitystä, ratkottavia haasteita, uusia ihmisiä ja paljon oppimista. Matkoille myös lähdetään uudelleen silloinkin kun viime matkalla satoi koko reissun ja lentoyhtiön kadottamassa matkalaukussa oli ainoa pitkä paita. Näin pitäisi tehdä myös matkaa digiajan opetukseen ja oppimiseen. Liian usein vastoinkäymiset ja epävarmuus kuitenkin jostain syystä vakuuttavat meidän siitä, että mihinkään ei kannata edes lähteä. 

Open päivitys: Digitaidot vapaassa sivistystyössä ja aikuiskoulutuksessa -koulutuksen neljännessä kokonaisuudessa tavoitteena oli avata lähtöportti osallistujien matkalle. Tällaisen matkan alussa oleellisempaa on etsiä vastauksia kysymyksiin miten ja miksi, kuin millä. Tärkeää on aloittaa osallisuudesta, yhteisöllisestä työskentelystä, sellaisen tilan luomisesta jossa uskaltaa epäonnistua ja olla eri mieltä, kysyä ja kokeilla. Teknologian merkitys syntyy silloin mahdollisuuksista, lisäinformaatiosta sekä eri välineiden ja ympäristöjen luovasta ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä, joiden avulla rikastetaan oppimisprosesseja ja vahvistetaan vuorovaikutusta. 


Koulutuksen vetäjänä toivon, että osallistujille jäi halua ja rohkeutta uusiin matkoihin, sillä vaikka kuinka haluaisimme, tuleviasuus ei ole samanlainen paikka kuin nykyisyys. Kun matkalle lähtee aina uudelleen, voi oppia uutta jatkuvasti. Se lienee yksi keskeisempiä kompetensseja jokaisessa tulevassa ammatissa. Ja kun lähtee, päätyy aina edellistä kauemmas. Lukekaa vaikka tästä, kuinka lukion uskonnon tunnilla haukottelu vaihtui innokkaaseen twiittaamiseen Martin Lutherista ja kuinka sitä kautta päädyttiin uppomaan YLE:n palkitussa Titanic -projektissa.

torstai 8. syyskuuta 2016

Digihypähdyksellä kohti digiarkea

Open Päivityksen ”Digitaidot vapaassa sivistystyössä ja aikuiskoulutuksessa” -koulutuksen yksi toteutus järjestettiin Järvenpäässä, Keudan tiloissa. Suurin osa osallistujista oli Keudan omia aikuiskoulutuksen opettajia, mutta joukossa oli opettajia myös Helsingistä ja Turusta. Iso, yli 20 opettajasta koostuva ryhmä oli alusta asti innostunut ja motivoitunut digitaitojen kehittämiseen ja uuden oppimiseen.

Koulutus käynnistyi keväällä 2016 tavoitteiden läpikäymisellä. Osallistujat peilasivat omia tavoitteitaan koulutuksen yleisiin tavoitteisiin pienryhmissä Padlet-seinän avulla.

Kuva 1: osallistujien tavoitteita koulutukselle














Viimeisenä lähipäivänä syyskuussa tavoitteita peilattiin toteutumaan. Osallistujat totesivat, että ymmärrys on kasvanut, uusia asioita on opittu ja asioita on edistetty – mutta pitkä tie on vielä edessä. Oleellista on tehdä asioita yhdessä, jakaa asiantuntemusta, osaamista ja kokemuksia kollegojen kanssa ja parantaa jo tehtyjä toteutuksia.

Kehittämistehtävien kautta opit käytäntöön


Open Päivitys -koulutukseen sisältyy kehittämistehtävä. Niissä tehtiin paljon yhteistyötä oppien ja kokemusten jakamiseksi sekä palautteen keräämiseksi. Toisten tehtävien näkeminen avasi osallistujille myös uusia näkökulmia ja toteutustapoja, innostaen heitä uuden oppimiseen myös koulutuksen päätyttyä.

Ryhmän yleisiä tavoitteita kehittämistehtävissä olivat mm:
  • sähköpostimäärän vähentäminen
  • kysymykset ja vastaukset yhdessä paikassa kaikkien opiskelijoiden nähtävillä
  • yhden klikkauksen takaa löytyvät tiedot
  • sujuva eri ohjelmien ja palveluiden hyödyntäminen
  • Office 365 tehokas käyttö
  • Moodlen tehokas ja monipuolinen käyttö
  • verkkokokousten ja -koulutusten haltuunotto
  • pedagogiset mallit
  • tiedon ja osaamisen jakaminen talon sisällä


Kehittämistehtävissä toteutettiin mm. videoita, verkkotenttejä, verkkokursseja, oppaita, uusien toimintamallien käyttöönottoja ja vanhojen aineistojen muuntamista digitaaliseen muotoon. Tehtävien suunnittelussa, ideoinnissa ja toteutuksessa hyödynnettyjä ratkaisuja olivat mm. Moodle, SWAY, Prezi, Padlet, Thinglink, blogit, videot, kuvat ja äänet.

Digihypähdys tehty – matka jatkuu uusia hypähdyksillä


Aikuiskouluttajien yksi haaste on aloittavien opiskelijoiden heterogeeniset, osin hyvin heikotkin digitaidot. Kirjava lähtötaso on huomioitava opetuksen toteuttamisessa, sillä yhtään keskeytystä ei haluta siksi, että opiskelijan digitaidot ovat riittämättömät.

Innokas kehittäminen jatkuu, arki ja todellisuus huomioiden.

Kuva 2: työ digitalisaation edistämiseksi jatkuu




















Open Päivitys Järvenpään toteutuksesta vastasi Merja Sjöblom, TIEKE, merja.sjoblom[at]tieke.fi


perjantai 20. toukokuuta 2016

Digistrategia kulttuurisen kestävän kehityksen työkaluna

Strategioiden tavoite on ohjata toimintaa haluttuun suuntaan. Jos tämä ei toteudu, strategiatyö on epäonnistunut. Sama sääntö koskee koulujen digistrategioita. Sen vuoksi on tärkeää tunnistaa nykytilanne, jonka pohjalta tehdä sopivan yksinkertainen strategia.  

Strategia parhaimmillaan on kulttuurin muuttamista haluttuun suuntaan kulttuurilla, mutta hyväkin paperi toimii vain silloin kuin myös jalkauttamisessa onnistutaan. Päinvastoin taas huonon strategian tai jalkauttamisen epäonnistuminen vaikutus on päinvastainen; se lukitsee nykyisen tilan entistä tiukemmin vallitsevaksi ja vahvistaa käsitystä ettei organisaatiossa edes ole kehittämiselle tilaa tai tarvetta. 

Tämän vuoksi myös koulun tai kunnan digistrategiaa tehdessä tulisi huomioida ja ymmärtää vallitsevaa toimintakulttuuria hyvin. Vaikka edesmenneen johtamisprofessori Peter Druckerin kuuluisa lause ”Toimintakulttuuri syö strategian aamiaiseksi” on paljon käytetty, niin se kuvaa hyvin sitä totuutta, että pakottamalla ei haluttuun suuntaan päästä. Paremmin toimii autonomista toimintaa ja tiimityöskentelyä tukeva strategia, jossa toimintaa motivoi enemmän tunnistettujen vahvuuksien tukeminen kuin heikkouksien tai puutteiden korjaaminen, vaikka jälkimmäinen pohjimmaisena tavoitteena olisikin. Vahvuuksien tunnistaminen epäkohtien, valittamisen ja puutteiden esiin nostamisen sijaan strategian tekoprosessissa vahvistaa myös jo itsessään toimintakulttuurin muutosta haluttuun suuntaan. Kompleksiseen toimintakulttuuriin ja muihin toimintaa ohjaaviin strategioihin perehtyminen syvästi on selkeästi työläämpi reitti maaliin kuin geneerisen TVT-strategian kirjoittaminen itsenäisenä paperina. Vaiva kannattaa silti nähdä, jos tavoitteena on kouluyhteisön kestävästi kehittyvä toimintakulttuuri, eikä vain valmis strategiapaperi. 

Visioista vaikuttavuuteen 


Vaikka toimintakulttuuri ja -ympäristö on kompleksinen, niin se ei tarkoita että strategian tulisi olla. Essi Ryynin kirjoitti aikaisemmin mainiosti, että hyvä digistrategia on aina yksinkertainen ja ymmärrettävä. Usein kuitenkin digistrategia kirjoitetaan näyttönä kirjoittajien substanssista asiaan. Näin syntyy usein vaikeasti ymmärrettävä ja huonosti jalkautuva strategia, jota kyllä voi esitellä erilaisissa yhteyksissä selkä suorana. Valitettavasti käytännön vaikutukset jäävät kuitenkin pieniksi.  

Vaikeasti ymmärrettävien strategioiden ongelmaa kuvaa hyvin myös Maarika Mauryn väitöstutkimuksen havainnot suomalaisista yrityksistä: 




Jos suunta on siis 98 prosentilla työntekijöistä hukassa, niin ei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi perille ei löydetä koskaan. Tosin jos johtokaan ei tiedä mitä ja miten tavoitellaan tai mitataan, niin ei välttämättä edes tiedetä että ollaan eksyksissä. Kuitenkin koulutkin ovat väistämättä osa käynnissä olevaa yhteiskuntien evoluutiota ja monesta suunnasta puskee aitojen sisään muutospaineita. Tällaisessa tilanteessa ilman strategiaa päädytään usein tilanteeseen, jossa organisaatiossa kaikki on alati tärkeää ja muuttuvaa, eikä mikään kestävästi muutu milloinkaan.

Yksi keino yksinkertaistaa digistrategiaa on lähteä liikkeelle siitä, millaista perillä oikeasti on. Tässä kohtaa on syytä välttää vielä komeita visiolauseita siitä, kuinka ollaan edelläkävijöitä tieto- ja viestintätekniikan käytössä Suomessa. Tärkeämpää on pohtia minkälaista vaikuttavuutta strategialla tavoitellaan yhteisön ihmisiin ja toimintakulttuuriin. Kun tavoite on saatu pohdittua auki, kannattaa pohtia myös minkälaisia oletuksia kirjoittajilla itsellään on muista suhteessa tavoitteeseen. Usein oletamme kollegoiden, esimiesten tai yhteisön kulttuurin toimivan tietyllä tapaa tai vaikka olevan kiinnostuneita samoista asioista kuin itse olemme. Näiden oletusten aukikirjoittaminen auttaa välttämään varsinaisen strategian osalta monta ansaa.

Esimerkiksi alla olevaa kaaviota voi käyttää apuna ennen varsinaista strategian kirjoitustyötä. Liikkeelle lähdetään tavoite edellä, eli oikealta. Prosessi kannattaa toistaa muutaman kerran, näin useimmiten kiteytykset selkeytyvät ja useampi oletus paljastuu.  


Alusta asti kannattaa pitää mielessä, että hyvä digistrategian tehtävä on tukea opettajien ja oppilaiden autonomiaa olemalla ymmärrettävä ja antamalla tilaa sekä apua ratkaista haasteita osana kehittyvää yhteisöä, sillä kestävä kulttuurin muutos syntyy aina yksilöiden vapaudesta tulla kuulluksi ja tehdä itsenäisiä ratkaisuja. 


Jere Rinne on Otavan Opiston osuuskunnan toimitusjohtaja ja toimi Opetushallituksen rahoittaman Virittäjät - TVT strategiat toimimaan hankkeen toisena kouluttajana. 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Sähköisten työkalujen kenttä on laaja

Käytän koulutuksen aloituksessa usein intiaaninimiä, joiden avulla pääsee kuvailemaan suhdettaan päivän teemaan. Yksi suosituimmista nimistä, jonka opettajat itselleen antavat on "Ripoteltu sinne tänne". Valopin järjestämässä Open päivitys 5-koulutuksessa Salpaudessa usea viittasi sillä moneen yhtäaikaiseen muutokseen opetusteknologian saralla. Tämä on tuttua hyvin monessa muussakin oppilaitoksessa. Pilvipalveluita ja mobiililaitteita otetaan kovalla vauhdilla käyttöön, sillä missä ne eivät vielä ole arkea. Tai jos ne ovatkin arkea, uutta oppimista riittää, sillä muutosvauhti on nopea.

Koulutuskeskus Salpauden opetussuunnitelmassa (s. 38-40) on kuvattu heidän tvt:n opetuskäytön linjaukset. Ne auttavat opettajia valitsemaan sähköisiä työkaluja. Linjauksista on suuri hyöty myös ulkopuoliselle kouluttajalle, varsinkin kun saa vielä mukaan toiveen, minkä harjoittelua erityisesti tarvitaan. Tällaiset linjaukset ja toiveet usein määrittävät esimerkiksi, minne koulutuksen sähköinen oppimisympäristö rakennetaan. Kunnan tai oppilaitoksen linjaukset vähentävät hieman tunnetta sinne tänne ripottelusta kuitenkaan estämättä innokkaita kokeilemasta muitakin palveluita. Kaikesta huolimatta opetuksen sähköisten työkalujen kenttä on aika sirpaleinen ja parhaimmillaan koulutukset auttavat löytämään itselle ja ryhmälle parhaita työkaluja suuresta määrästä vaihtoehtoja.

Open päivityksen osallistujajoukko oli ensimmäisessä lähipäivässä tutustunut O365:n Sway-palveluun. Yhtenä etätehtävänä oli ideoita sen hyödyntämistä opetuksessa. Keskustelun jälkeen kokosimme alla olevan koonnin AnswerGarden-palvelulla.


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Open Päivitys 5 - aloituspalaveri

---- Tämä kirjoitus on päivitettu lista Anne Ronkaan 10.11.2011 julkaisemasta bloggauksesta----

Pyrimme kehittämään hyviä ja toimivia työvälineitä koulutuksemme aikana. Tässä kuvailen yksinkertaisen ja nyt kertaallen testatun suunnittelun apuneuvon eli tarkistuslistan, jonka avulla koulutuskokonaisuusuus sovitetaan paikalliseen tilanteeseen ja tavoitteisiin.



Kokonaisuuden perusasiat
  • Yhteyshenkilöt 
  • Yhteydenpitoväylät 
  • Koulutuksen sisältöjen hubi koulun päässä (ohjeet, aikataulut, linkitykset, palautelinkki yms.), jos ei koulun päässä, meidän tukipalvelussamme 
  • Kerättävät tiedot ja niiden käsittely (tietosuoja) 
  • Avoimen verkon tiedottaminen (kuten, saako mainita koulutuskohteen ja esim. henkilöitä nimeltä Open Päivityksen blogissa, jokaiselta henkilöltä kysytään blogikirjoittamiseen lupa, kuvien käyttö avoimessa tiedotuksessa)

Arviointityökalujen esittely
  • Osallistujan oma HOPS
  • Koulutusprosessin seuranta ja arviointi, mukaan lukien seuranta- ja palautetiedot Oph:lle 

Koulutusmallin perusesittely
  • Koulutus 3 op (todistuksen saaminen)
  • Koulutukseen varattava aika, sitoutuminen koulutukseen

Sisällön räätälöinti asiakkaan tarpeisiin

  • Paikallinen tilanne: keskeiset koulun tavoitteet ja strategiat, joita noudatetaan / työstetään 
  • Meneillään olevat kehittämishankkeet (tämän suhteen merkittävät) 
  • Verkostot, joihin kuuluu (tämän suhteen merkittävät) 
  • Arvio siitä, mikä on sopivin lähestymistapa koulutushankken kanssa (esimerkiksi mitä motivoi, mistä ollut huonoja kokemuksia)
  • Tekninen ympäristö ja tilat (mitä asioita meidän kouluttajien pitää tietää): mitä teknisiä ja verkkovälineitä käytetään, onko palomuurin suhteen huomioitavaa (esim. onko omaa verkkokokousjärjestelmää, toimiiko AC, Webex tms., Skype, näytön jakaminen), onko käytössä medialuokka tms. jossa pienryhmä voi olla etäohjaustuokiossa (onko kokousmikkiä, sankaluureja, webkameroita) 

Aikataulut
  • Ajankohdat, jotka eivät sovi (jolloin mm. etätehtäviä ei ehditä tekemään)
  • Lähikoulutuspäivät 3 x 6 t tai 3 tunnin osissa (esim. aloitus kokonainen päivä ja 6 puolikasta)  
  • Etäohjauksen ajoittaminen (AC tai vastaava, tilavaraukset) 

Etenemissuunnitelma
  • Tiedotus osallistujille
  • Työnjako oppilaitospään ja meidän kouluttajien välillä
  • Koulutusvahvistukset