torstai 23. helmikuuta 2012

Vertaisopitaan eli etsitään erityisen hyvää yhdessä

Vertaisoppiminen ei aina ole ihan helppoa vaikka sitä pidetäänkin erityisesti aikuisten oppimisessa yhtenä merkkittävimpänä oppimisen muotona. Esimerkiksi mentorointi on koettu yhdeksi parhaimmaksi oppimisen tavaksi ja entistä enemmän ovat yleistyneet vertaismentoroinnin menetelmät.

Sosiaalisen pääoman kasvattamista

Vertaisoppimisen lähtökohtana on nimenomaan tasavertaisuus, etsitään erityisen hyvää yhdessä. Oleellista on yhteistyö, yhdessä kehittämien ja asioiden selvittäminen yhdessä, niin että voidaan yhdessä tehdä asiat paremmin ja kartuttaa sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma (Tapani, 2009, 23-30) sisältää yhteiset normit, jaetut arvot, verkostot, merkitykselliset suhteet ja myös luottamuksen. Pääoman avulla edistetään yhdessä hyväksi määriteltyjä asioita ja sosiaalisella pääomalla näyttää olevan yhteys oppilaitoksenkin toiminnan tehokkuuteen, työhyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Sosiaalista pääomaa rakennettaessa yhdessä toimiminen, suhteiden luominen ja luotujen suhteiden toimivina pitäminen auttavat sekä yksilöä että organisaatiota saavuttamana itselleen merkittäviä asioita. Ja tasavertaisessa vuorovaikutuksessa kukaan ei ole vain antavassa tai ottavassa roolissa vaan kaikki ovat hyötyjiä.

Omia vertaisoppimisen kokemuksia

Merkittävää vertaisoppimisessa ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa on rajapinnoilla työskentely eli erilaisten kollegojen kanssa tiedon rakentaminen. Näin joudumme myös kohtaaman erilaiset tunteet. Joudun oman mukavuusrajani äärille, kun joudun jakamaan tuntemuksiani muiden kanssa. Ja aina en edes tunne vertaisia ennestään tai joskus tunnen liiankin hyvin - ja hänenkö kanssaan pitäisi oppia?

Miettiessäni omia oppimiskokemuksia, parhaita hetkiä ovat olleet ne, joissa todellakin olen ihan lähimpien työkaverien kanssa joutunut haastavien asioiden äärelle ja olen joutunut vastakkain omien ennakkoluulojeni ja pinttyneiden käsitysteni kanssa. Toinen hyvä oppimiskokemus liittyy oman mukavuusalueeni rajapinnoilla toimimiseen. On pakko tehdä joku uusia asia, mutta en oikein osaa ja jotenkin on selvittävä, ei auta muuta kuin pyytää kollegalta apua. Ulkopuoliseen verkostoon en tässä asiassa voi tukeutua, kun tehtävä liittyy niin tiiviisti oman organisaation sisältöihin. On siis pakko tunnustaa oma osaamattomuus – mutta upeinta on huomata se, että ei kollega pidäkään minua tyhmänä vaan on onnellinen, kun tulin kysymään apua, keskusteleman asiasta ja hänkin samalla oppi uusia asioita. Keskustelu eri tasolla olevien osaajien kanssa avaa aina uusia ulottuvuuksia omaankin asiantuntija-alueeseen. Tunnustamalla, että en osaa asiaa ja pyytämällä apua, pääsen itse paljon nopeammin asioissa eteenpäin ja samalla omilla kysymyksilläni voin tukea myös kollegaani asiantuntijuuden kehittämisessä.

Suosittelen lämpimästi heittäytymistä vertaisoppimiseen. Tämäkin blogijuttu syntyi vain siksi, että uskalsin Merjan kanssa lähteä tätä asiaa pohtimaan - tulos on enemmän kuin 1 + 1 - ainakin meidän kahden kannalta ;-)

Tapani, A. 2009. "Onko yhteisöllisyydellä väliä?" : identiteettiprosessi ja sosiaalinen pääoma epävarmuuden sietämisen merkityksellisinä elementteinä. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos http://hdl.handle.net/10138/23518. Haettu 21.2.2012.

Leena Vainio
Tutkimuspäällikkö, HAMK

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Oppimisprosessin suunnittelun ensiaskelia

Oppimisprosessiin kuuluu paljon osatekijöitä. Kun mukaan liitetään interaktiivista teknologiaa, teknologian käyttöönoton alkuvaiheissa teknologia sinällään saattaa kaapata huomion. Näin välillä tuntuu, kun välinelähtöisesti kuvaillaan oppimisen uusimpia keksintöjä. Pitkään on jo puhuttu sulautuvasta opetuksesta. Teknologiat sulautuvat taustalle ja ovat apuvälineinä.

Vuorovaikutteisen teknologian roolia ei toisaalta myöskään kannata vähätellä. Se ei ole sama asia kuin piirtoheitin tai vihko ja kynä sillä mukana on tuo vuorovaikutteisuus ja sen myötä avoimet väylät. Oppimisen tila aukeaa sinne, missä oppija liikkuu ja verkon välityksellä myös sinne, missä oppija ei koskaan pääse fyysisesti liikkumaan.
Oppimisprosessin aikajana (klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi).

Oppimisprosessi hajoaa hyvin helposti, jos sitä ei suunnitella ja muotoilla. Teknologian opetuskäytössä ennakoiva suunnittelutyö nousee aiempaa suurempaan rooliin. Välittömässä vuorovaikutuksessa suunnittelu ja muotoilu voi tapahtua lennossa ja kokenut pedagogi tekee sitä huomaamattaan.

Olen laatinut suunnittelun eväiksi virikeaineiston. Aineisto löytyy pelkkänä ppt-esityksenä tai 11 minuutin mittaisena YouTube-videona, jossa selitän asioita. Kiitoksia Facebook-kommenteista, jotka rikastivat tätä aineistoa. Esittelin ensimmäisen versioni ja sain palautetta. Palautteen perusteella muokkasin esitystäni. Jos tämän jälkeen saan palautetta, seuraava versio on jälleen kehittyneempi. Käytän omaan oppimiseeni avoimia nettiverkostoja.